Monet hevosen omistajat pohdiskelevat näin syksyn paikkeilla ensi kevään jalostusnäyttelyä. Monia kysymyksiä on ilmassa. Onko se oma hevonen riittävän hyvä näytettäväksi? Kauanko treeniä tarvitaan hyvän tuloksen saamiseksi? Kenelle treenarille hevonen viedään? Kuinka paljon maksaa? Mitäköhän pisteitä hevonen voisi saada? Onko hevoseni liian nuori/vanha jalostusnäyttelyä ajatellen? Ja lopuksi, onko se sitten sen kaiken rahan ja vaivan arvoista?

 

Hevosen omistajana on heti alkuun hyvä ymmärtää se fakta, että 1.palkinnon saavuttamiseen tarvitaan neljä asiaa, hyvät geenit, hyvä treenari, pitkäaikainen ja järjestelmällisesti treenaus. Se neljäs on hyvä tuuri, näyttelypäivänä kaiken on onnistuttava ja vaikka valmistelut on tehty kuinka huolella, voi huono tuuri, esim. loukkaantuminen,  puuttua peliin viime metreillä.

Jos tarkastelemme suomessa vuosien varrella ykköspalkinnolle tai hyvälle 2.palkinnolle yltäneitä hevosia, voimme todeta, että jokaisen hevosen taustalla on pitkäaikaista, järjestelmällistä ja ammattimaista valmennusta.

 

Mistä sitten tietää onko se oma hevonen riittävän hyvä näytettäväksi jalostunäyttelyssä. Hyvä alku on olla treenariin yhteydessä ja kertoa hänelle alustavia tietoja hevosesta ja sen myötä sopia hevosen kokeilusta. Ammattilainen osaa yleensä arvioida hevosesta muutaman kokeilu kerran perusteella, mikäli se ei missään nimessä ole valmis tai riittävän tasokas näytettäväksi. Usein kuitenkin on parempi sopia niin sanottu koetreeni ajoissa ennen varsinaisen näyttely treeniajan alkamista. Kuukauden päivien aikana treenari saa hevosta kehittymään jo ja pystyy paremmin arvioimaan kannattaaka kyseisen hevosen kanssa tähdätä kevään näyttelyyn. On lähes kohtuutonta olettaa, että muutoin harrastuskäytössä ollut hevonen voisi 1-2kk treenillä tehdä hyvää suoritusta näyttelyssä. On asia erikseen ne paljon ja hyvin treenatut hevoset, joiden omistajat ovat taitavia ratsastajia ja pystyvät valmistelemaan hevosta näyttelyä varten, jolloin 1-2kk ammattilaisen treeni saattaa riittää. Verratakseni omien kokemuksien perusteella miten Islannissa, Tanskassa ja Saksassa on toimittu jalostusnäyttelyyn tähtäävien hevosten kanssa. Hevoset ovat jo ennen treeniin tuloaan hyvin läpiratsastettuja. Missään askellajissa ei ole suuria ongelmia ja hevosessa on luontaista potentiaalia. Hevoset tulevat treeniin lähes poikkeuksetta tammi-helmikuussa. Todettakoon, että suomessa jalostusnäyttely on aikasemmin kuin monissa muissa maissa. Kaiken kaikkiaan treeniaika on yleensä minimissään 3-4 kk. Monet hevosista ovat olleet ammattilaisten treenissä jo peruskoulutus ajoista ja mahdollisesti näytetty ja kisattu hyvin tuloksin jo ennen näyttelyvalmennukseen saapumista. Ei voida siis sanoa, että 4 kuukauden treenillä hevonen on valmis näyttelyyn, mikäli lähtökohtana on raaka ja vain keskikertaisesti treenattu hevonen. Treenaaminen ei tarkoita huoletonta puskaratsastelua sunnuntaisin.

 

Suomessa syntyy vuosi vuodelta enemmän lupaavia ja suvukkaita nuoria hevosia. On luonnollista, että nuoren hevosen omistajan/kasvattajan unelmana olisi nähdä se oma lupaava tenavatähti ypäjän radalla. Tosiasia on kuitenkin se, että se herkku on vain todella harvoille ja valituille. Jotta hevonen kannattaa 4-5-vuotiaana näyttää, on sen oltava luonnonlahjakkuus ja erittäin hyvin peruskoulutettu ja jatkokoulutettu. Vanhemmalle hevoselle voidaan vuosien aika treenata ratsastusominaisuuksia monin verroin, mutta nuorella hevosella ne on oltava luontaisesti. Nuorta hevosta ei voi treenata paljoa ja on erityisen tärkeää säilyttää hevosen halukkuus ja ilo ratsuna. Taitava treenari saa nuoren hevosen kehittymään ja puhkeamaan kukkaan, ilman että hevonen edes ”ymmärtää tulleensa treenatuksi”. Näyttelyä ajatellen nuorella hevosella on lähes poikkeuksetta paljon askellajeja luonnostaan ja hyvä tasapaino. Kaikkia hevosia ei vain voi laittaa samaan muottiin. Siinä missä yksi hevonen on aikaisin erittäin kypsä, sattaa toinen tarvita jopa vuosien työn löytääkseen hyvän tasapainon töltissä ja vauhti on siltikin vielä puutteellinen. Kauniita ja korkeatkaan liikkeet eivät pelasta, ellei hevosen liikkumisessa ole sujuvuutta, vauhtia ja oikeaa tahtia. Tämä tosiasia usein unohdetaankin ja sitten kun pisteet julkistetaan tulee pettymyksiä. Näihin ominaisuuksiin vaikuttaa taas kerran hevosen valmennuksen määrän ja laadun lisäksi hevosen perimä. On yleisesti esimerkiksi tiedossa, että Orri frá Þúfun jälkeläiset ovat usein kypsempiä ja valmiimpia jo nuorella iällä ja saavuttavat hyvän tasapainon nopeasti, siihenhän perustuu suurelta osalta  Orri-sukuisten korkea jalostusennustekkin (BLUP). Kun vertaammen nopeasti kehittyviä orrilaisia esimerkiksi Glampi frá Vatnsleysun jälkeläisiin on ero huomattava. Glampi jälkeläiset ovat karrikoidusti selvästi hitaammin kehittyviä. Näillä hevosilla on kyllä kapasiteettia, mutta jonka esiin saamiseen voi mennä useita vuosia. Ei ole mikään legenda, että Glampin kotitilalla isäntä varoittelee esimerkiksi myyntihevosten kokeilijaa, että hevonen on vielä raaka ja nuori ja puhutaan 8-vuotiaasta hevosesta. Hevosen geenit on siis otettava jollainlailla huomioon, vaikka jokaista hevosta tarkastellaankin yksilönä.

 

Jotten nyt täysin lannista hevosen omistaja ja saa kaikkia luopumaan näyttelysuunnitelmistaan, haluan kuitenkin painottaa, kuinka tärkeätä on pyrkiä näyttämään keskiverto harrastehevosta paremmat yksilöt jalostusarvostelussa. Vaikka 1.palkintoa ei lohkeisikaan, on 2.palkintokin erittäin hyvä meriitti. En kiellä, etteikö hevosen näyttelytreeni on suuri taloudellinen satsaus, mutta onnistuessaa on hyöty senkin väärti, myös taloudellisesti. Hevosen myyntiarvo nousee monia tuhansia euroja jo kohtuullisella näyttelyarvostelulla, jopa kymmeniä tuhansia, mikäli se yltää erittäin hyviin tuloksiin. Esimerkiksi 1.palkinnon hevosta halajava ostaja saa varautua reilusti yli 15.000 euron paukkuun. Monesti puhutaan yli 20.000 euron hinnoista, jos todella halutaan ostaa korkeammin pistein arvosteltu hevonen. Hyöty hevosen jalostusarvostelusta moninkertaistuu siinä vaiheessa kun tamma siirtyy jalostukseen. Viime aikoina varsoja on enemmän myynnissä kuin kysyntää on. Monille kasvattajille varsat jäävät käsiin ja varsat myydään lähes tappiolla, kun kauppa ei käy. Tätä ongelmaa on harvoilla hyvin palkituilla tammoilla. Varsoille on jo ostajaehdokkaita ennen syntymäänsä ja hinnoitelun kuuluu syystäkin olla eriluokkaa kuin tavisvarsoilla. Siinä vaiheessa kun tamman ensimmäinen varsa sitten koulutetaan ja hyvällä tuurilla saadan näytettyä edustavasti näyttelyssä on tamman omistajalla käsissään kultakimpale ja kysyntä on taattua. Jalostunäyttely valmennuksen ohella hevonen kehittyy usein huomattavasti, jolloin näyttelyn jälkeen omistaja saa miellyttävän ja toimivan harraste tai kisakumppanin. Vaikka näyttelyyn asti ei aina päästä tai näyttelypäivä ei onnistu, ei hevosen koulutus ole ikinä hukkaan mennyttä.

 

Tässä hieman mietteitä näin syksyn kallistuessa talveksi, sillä nyt on ajankohtaista  varata koaratsastus tai koeaikatreeni ensi kevään jalostusnäyttelyä ajatellen. Hyvää talvipakkasten odotusta kaikille ja tsemppiä ensi vuoden haasteille.

 

-Jenni-