Niinpä niin.. Hevoseni täällä Islannissa, joka oli mm. Hólarin ensimmäisen vuoden opintohevosenani on sitten myyty. Djákni on 9-vuotias ruuna jonka ostin itselleni alunperin koulua varten (1.vuoden opinnoissa oppilailla on oma/lainahevonen mukana), ruuna on lahjakas ja kaikin puolin hieno hevonen. Sijoituimme koulun loppukokeessa 6.sijalle 28 oppilaasta. Eipä edes mainita että 5 ensimmäistä olivat finaalissa ja ns. palkintosijoilla. Elämä on. Mutta loistava hummahan tuo, vaikea on siitä luopua. Sain juuri tekstiviestin, että ruuna on läpäissyt eläinlääkäri tarkastukset. Tarkoitus ei todellakaan ollut myydä Djáknia vielä tänä syksynä vaan kisata sillä ensi kesä ainakin. Siggi ent. ja tuleva työantajani kuitenkin esitteli mulle ihmiset jotka olivat valmiina pulittamaan huomattavan summan rahaa ruunastani. Ratkaisu ei ollut helppo, mutta jos tällä hevosalalla aikoo selvitä, on joskus nopeita ratkaisuja tehtävä oikeissa paikoissa ja nyt oli kyse juurikin siitä. Ruuna sai mennä, ja etiäppäin elämä..

Huimaa on kuinka ihmiset ovat valmiita panostamaan hyviin hevosiin huikeita summia. Niinhän sitä sanotaan että hyvien hevosten myynti islannista ulkomaille on "vaikeampaa", koska islantilaiset kerkee aina eka nappaa syöttiin ja ovat noin yleisesti valmiita maksamaan hyvästä hevosesta enemmän. Noh on miten on, olen kuitenki tyytyväinen ratkaisuuni. Silmiini syttyi kuitenkin jo jollainlailla uusi pilke, nyt on aika alkaa etsimään jotain uutta.. nuorta lupaavaa tammaa..

Kuvassa Djákni ja minä, kevään viimeisenä koulupäivänä Hólarissa.