Syksy on ollut työntäyteinen ja tallit täynnä hevosia syys-lokakuun. Joukkoon on mahtunut niin peruskoulutettavia, kuin jo pidemmälle tulleita läpiratsastettavia hevosia. Aivan oman mausteensa tähän syksyyn on tuonut mielestäni ensimmäiset koulutusikään tulevat ikäluokat ns. uusilta oreilta. Luonani on ollut koulutettavana mm. Rödullin, Fengurin, Marelin, Thrymurin ja Pinnin jälkeläisiä. Monilla on paljon askellajeja ja kaikki kouluttamani yksilöt ovat olleet hyväluonteisia. Koulutusikäisten jälkeläisten määrän kasvaessa oriiden periyttämät ominaispiirtet selkiintyvät , sillä nyt kouluttamanieni nuorten lukumäärät ko. oreiltä on niin vähäisiä, ettei tässä sen syvempää analyysiä vielä tehdä voi, ja onhan jokaisella hevosella emäkin ;)

Muunmuassa Hrynjandin jälkeläisiä on ollut koulutuksessani yli kymmenen, jolloin yleiskuvaa sen jälkeläisitä on jo saanut paremmin. Yleisesti ottaen ne ovat oppivaisia ja omaksuvat nopeasti ratsastajan avut ja ovat luonnostaa herkkiä reagoimaan niille. Tämä herkkyys on hyvä ominaisuus, kun sen osaa käyttää oikein hyväkseen koulutuksessa ja hrynjandilaiset ovat mielestäni juuri sen vuoksi todella miellyttäviä näin kouluttaja näkökulmasta. Mikäli tätä luontaista herkkyyttä ei osata käyttää hyväksi, ei ole lyhyt matka yliherkkyytteen, jonka vuoksi nämä hevoset eivät sovi mielestäni ihan kenelle vaan. Hrynjandilaiset ovat kauniita ja ryhdikkäitä ja niillä on usein korkeat liikkeet, tosi aavistuksen lyhyt takajalan askel. Useilla hevosilla treenin myötä askelpituus usein pitenee. Kouluttamistani hrynjandilaisista vähän vajaa puolet olivat avoimia tölttiin alusta asti, muutamat jopa viisikäyntisiä. Suurinosa kuitenkin 4-käyntihevosia, joille töltti on opetettu. Alkumetrien jälkeen ne usein sisäistävät töltin hyvin ja tarjoavat sitä itsekkin, mutta tarvitsevat aikaa kehittääkseen töltiin vauhtia ja tasaopainoa. Uskon, että hrynandilaiset ovat ennen kaikkea hyviä harraste- ja kisahevosia, mutta tarvitsevat useamman vuoden kehitykseensä.

Muiden suomessa vaikuttaneiden oriiden jälkeläisiä minulla ei ole ollut niin paljoa kuin Hrynjandin. Thórin jälkeläsiä on ollut jo vähän enemmän, mutta esimerkiksi Viljarin ja Hasan suuresta jälkeläismäärästä luokseni on päätynyt vain muutamia yksilöitä.

Syksy onkin juuri siksi niin mielenkiintoista aikaa, kun kaikkien nuorien hevosten koulutus saadaan alkuun. Jokaiselle hevoselle löytyy se oma polkunsa, kun yksi väläyttää heti unelma ratsuhevosen merkit ja toinen tuntuu lupaavalta jalostusnäyttelyyn tai kisabaanoille tulevaisuudessa. Mielestäni onkin tärkeätä muistaa, ettei hevosia yritetä pusertaa samaan muottiin!

Syksyn aikana järjestettiin taas vuotuinen myyntinäyttely yhteistyössä muiden alan ammattilaisten kanssa. Tapahtuma onnistui taas hienosti ja säiden haltija tuntuu todella oevan puolellamme näissä tapahtumissa. Jotain hevosia saatiin näyttelyn myötä myytyäkkin, mutta vaikuttaa siltä etten kovin kauppa käytiin jo ennen näyttelyä, kun myyntilistalta tippui viimehetkillä useita hevosia pois jo toteutuneiden kauppojen vuoksi. On vaikuttanut vähän siltä, että näin päivän pimetessä, myös hevosten hankinta into on vähän maissaan. Monet nuoret hevoset varsinkin odottavat ostajaansa.

Tässä kohtaa haluaisinkin kannustaa ihmisiä myös miettimään sitä suomessa syntynyttä hevosta sen sijaan, että hevonen ostetaan ulkomailta. Jos hinta hirvittää, niin vertailun vuoksi; Islannissa ok ratsuhevonen on 4000€ paikkella. Suomeen tuotuna veroineen tämä hevonen maksaa 7000€ + suomessa rekisteröinti. Se on sanomattakin selvää, että ylihinnoittelua löytyy meidänkin markkinoilta, mutta mielestäni hyvin kasvatettu (laumakasvatus) ja ammattilaisen kouluttama terve ja hyväkäytöksinen suomessa syntynyt hevonen on hintansa väärti. Kysykää rohkeasti nuorten hevosten taustoja ja niiden koulutuksesta. On mielestäni tärkeää tukea kasvattajia, jotka myös satsaavat hevosten koulutukseen ennen myyntiä.